Päämäärä ja määränpää
Koska olen kesän rakentanut Tunnista tilaisuudet -aarrekarttakurssia, olen sen yhteydessä paljon miettinyt sitä mikä merkitys tavoitteilla ylipäätään on. Tai unelmilla. Pitääkö olla joku päämäärä? Että eikö sitä ihminen olisi onnellisimmillaan kun vaan eläisi hetkessä kuita tavoittelematta? Tälläkään kertaa oikeasta vastauksesta ei ole tietoa, mutta tuore huvittava kokemus lomalta kyllä.
Menimme Kreetalle. Mies rentoutuu moottoripyöräilemällä ja minä istun tarakalla. Ihastelen maisemia, haistelen yrttien (ja välillä vuohien) tuoksua, nautin vilvoittavista tuulista vuorilla ja assisteeraan navigoinnissa huutelemalla kännykän antamia viitteitä eteenpäin. Koska olemme tehneet näitä retkiä jo sangen monta kertaa, tuli tällä kertaa sellainen kokeneen harha, että eihän me nyt karttaa tarvita päästäksemme perille. Sehän on tuttu reitti pohjoisrannalta etelärannalle, katsotaan vaan about missä suunnassa aurinko on ja onhan siellä niitä viittoja. Eli reippaasti vaan pärinää koneeseen ja nokka kohti lumoavia pikkuteitä. Syheröä vuorenrinnettä ylös, sitten toisella puolella syheröä alas ja sama uudelleen. Ja niinhän siinä kävi että kun matkaa oli kulunut tuplat siihen mitä siihen olisi pitänyt mennä ja näkyi toistamiseen opaste keskellä saarta olevaan tuttuun kylään, totesimme että tänään ei uida etelänpuoleisella rannalla vaikka meri taas vuorten välistä jo näkyikin.
Sehän ei lomalla harmita, koska maisemat on kauniita ja mutkatiet mukavia. Aikataulua ei ole, päivä paistaa ja yritit tuoksuu joka tapauksessa. Ja jos matkanteko on se juttu, niin ei ole niin väliä määränpäällä. Mutta en siinä tarakalla istuessani voinut olla pohtimatta että tällaista se on elämässäkin. Vaikka tietää missä tavoite on ja kuinka simppeliä sinne on mennä, on arki usein yhtä syheröä sinne ja syheröä tänne upperseineen ja downerseineen. Ja jos ei jollainen ihmeen konstilla pidä asiaa tuoreena mielessä – vaikkapa sitten aarrekartan tai jonkin muun kosmisen kompassin avulla – on mahdollista uppoutua elon mutkateiden lumoon ja päätyä lähtöpisteeseen aina säännöllisin väliajoin.
Enkä sano että se olisi huono homma. Matka voi olla oikein mukavaa niinkin. Kuitenkin jos haluaa johonkin, on hyvä miettiä miten ja millaisin työkaluin sinne navigoi. Koska syheröt ei maailmasta lopu.
