Tuleeko sulla sanasta aarrekartta mieleen hiukan heppoinen juttu, jossa laitetaan vaurautta ja ihmissuhdeonnea symboloivat kuvat paperille ja sitten istutaan odottelemaan että kosminen konsultointi saa paketin matkaan? Voi se olla sellaistakin. Ja voi se olla paljon enemmänkin. Mun maailmassa aarrekartta on parhaimmillaan väkevä työkalu, jossa on kolme erilaista osaa. Ensimmäisessä lisätään tietoisuutta omista tarpeista ja toiveista,…
Hah. Oletko valmis jos toteutuukin se paras mahdollinen? Mun aiempien vuosien hajuherneistutukset ovat kuihtuneet kituliaina seitinohuina ennen kukintaa. Odotukset olivat siis tänä vuonna inhorealistisella tasolla. Koska luin että kasvi (jos lähtee kasvuun) tarvitsee tukea, kävin ostamassa sellaisen kaksimetrisen pömpelin, mutta usko ei riittänyt sen asentamiseen. Se kun pitää laittaa paikoilleen jo silloin kun siemenet ovat…
Koska olen kesän rakentanut Tunnista tilaisuudet -aarrekarttakurssia, olen sen yhteydessä paljon miettinyt sitä mikä merkitys tavoitteilla ylipäätään on. Tai unelmilla. Pitääkö olla joku päämäärä? Että eikö sitä ihminen olisi onnellisimmillaan kun vaan eläisi hetkessä kuita tavoittelematta? Tälläkään kertaa oikeasta vastauksesta ei ole tietoa, mutta tuore huvittava kokemus lomalta kyllä. Menimme Kreetalle. Mies rentoutuu moottoripyöräilemällä ja…
Törmäsin netissä vaatekaupan mainokseen, jossa kehotettiin päivittämään vaatekaappi. Koska nyt sattuneesta syystä olen tämän alkuvuoden viettänyt enemmän tai vähemmän pää vaatekaapissa tekemällä aiheeseen liittyvää verkkokurssia, huomasin että mulle tuli tarve ottaa kantaa tähän päivitysasiaan. Mainoksesta jäi onnistuneesti sellainen vaikutelma että päivitys tarkoittaa uusien vaatteiden ostamista. Että hankitaan jotain uutta, lisätään ne edellisten joukkoon ja seuraavana…
On vissi ero siinä täytyykö tai onko pakko vai saako jotain tehdä. Se vaikuttaa sekä siihen tapahtuuko motivoitumista että siihen miltä asia ja tekeminen tuntuu. Mulla on sellainen helmasynti että sorrun viljemään yleistäviä ja ehdottomuuksia luovia sanoja aina tai koskaan. Ja varsinkin se koskaan tuppaa aina tulemaan bumerangina jotenkin takaisin. Olen jo elänyt niin monta…
Rehellisyys itselle. Siinäpä pirullisen hankala laji. Kun kaikki on hiukan suhteellista. Että verrattuna mihin olen sitä tai tätä tai asiat on niin tai näin. Ja muuttuuko mielipide tai ajatus asiasta jos olen syönyt tai nukkunut hyvin. Ja entä jos kahdenkymmenen vuoden takaiseen ihmissuhdekonfliktiin saankin yhtäkkiä uuden tajunnanräjäyttävän näkökulman jonka johdosta alan epäillä ovatko muutkaan uskomukseni…
Loma oli tulossa, tiesin sen. En vain tiennyt tarkkaan koska ja mihin. Kreikka siinteli mielessä. Kaikista epävarmuustekijöistä huolimatta valmistauduin. Kävin läpi kesävaatteita, tilasin aurinkorasvaa ja jumppasin tietäen että treenitaukokin koittaa kohta. Toivoin ja jännitin, koitin tehdä parhaani että se toteutuisi. Töihin mennessä ja sieltä tullessa ajatukset olivat lomassa. Tein havainnon että se oli jotain mitä…
Ei se ole kivaa, ainakaan aina. Ja kun se on tarpeeksi arkista niin välttämättä edes palkinto ei oikein lämmitä. Nimittäin järjestely. Vaikka työkseni sitä teen ja pidän kannustavia palopuheita aiheesta niin kyllä se joskus on vaan sillin ja etikantuoksua keittiössä. Siitä on luksotiikka kaukana. Eikä se pikkuhomma välttämättä edes taitu vartissa. Varsinkin jos edellisestä kerrasta…
Joskus se on kuin sipulinkuorimista. Päällimmäinen kerros on ohuen ohut eikä siitä oikein edes saa kiinni. Kerroksia piisaa ja aina välillä turskahtaa kyyneleitä. Joskus taas alitajunta on asiaa jo niin pitkälle työstänyt ihmisen sitä lainkaan tiedostamatta, että siinä kohtaa kun varsinainen tavaratyö aloitetaan niin päätökset syntyy – tai pikemminkin tulevat ilmoille – nopeasti ja homma…