Aarrekartta on prosessi
Tuleeko sulla sanasta aarrekartta mieleen hiukan heppoinen juttu, jossa laitetaan vaurautta ja ihmissuhdeonnea symboloivat kuvat paperille ja sitten istutaan odottelemaan että kosminen konsultointi saa paketin matkaan?
Voi se olla sellaistakin. Ja voi se olla paljon enemmänkin. Mun maailmassa aarrekartta on parhaimmillaan väkevä työkalu, jossa on kolme erilaista osaa. Ensimmäisessä lisätään tietoisuutta omista tarpeista ja toiveista, toisessa ohjelmoidaan mieli havainnoimaan toivottuja asioita ja kolmannessa ylläpidetään omaa toimivaa ja hyvää olotilaa. Kukin osa toimii yksikseenkin ja yhdessä ne muodostavat kokonaisen prosessin. Aarrekartan. Huikeutta sanoo yksi ja haihatteluksi epäilee toinen. Tieteen puolelta löytyy kyllä perusteita tällaiselle työskentelylle. Tiedetään että ylipäätään havainnoimme maailmasta vain pienen siivun. Joka hetki – parhaanakin sellaisena – poimimme vain pienen osan asioista ympärillämme. Eli enin suhahtaa sukkana ohi. Fyysinen vointi, arvot, uskomukset, ennakko-odotukset, maailmankuva ja mieluisimmat aistijärjestelmämme suodattavat tehokkaasti meille tarpeellista infoa. Ja hyvin sitä infoa tuleekin. On esitetty arvioita että tietoinen mieli poimii sekunnissa noin 40 erilaista tiedonmurua ympäristöstä ja samassa sekunnissa tiedostamaton alitajuinen mieli hetuloi maailmankaikkeuden infoplanktonia 10-20 miljoonaa kappaletta. Sekunnissa. Olisi vaikea tällaisista määristä puhuttaessa enää tehostaa linjaston toimintaa. Se mitä kuitenkin voimme tehdä on virittää sitä suodatinta.
Ja sitä juuri on aarrekarttatyöskentely. Ensimmäisessä vaiheessa käytetään tovi ja miksei toinenkin sen pohtimiseen mitkä ovat mun tavoitteet. Mitä tarvitsen, toivon ja kaipaan. Ja mikä olisi ihan vaan kiva. Siinä yhteydessä saattaa mieleen pulpahdella kaikuja alitajunnasta; ansaitsenko, kehtaanko ja onko edes mahdollista? Mikä voisi olla mahdollista ja millä aikataululla? Tämä on tärkeää. Se on kuin kehityskeskustelu itsensä kanssa. Eikä ihan ensimmäiseen vastaukseen kannata tyytyä. Mitä minä sanoittamillani toiveilla oikeasti tarkoitan? Ja miten vaikka vauraus tai ihmissuhdeonni arjessa voisi ilmetä? Paljonko pitäisi olla, jotta olisi tarpeeksi? Ehkä vauraus tarkoittaakin minulle sitä, että voin miettimättä ostaa juustoa. Tai ihmissuhdeonni sitä, että voin matkustellessa jakaa kokemuksia. Kun toivetta vähän tonkii, saattaa löytyä jotain paljon olennaisempaa kuin se ensimmäinen sana, jolla sen nimesi. Tämäkin on mielestäni tärkeää, koska on mahdollista että onnen hituset ovat elämässä läsnä jo nyt, mutta niihin ei osaa kiinnittää huomiota, koska haluaa onnensa toisessa muodossa.
Seuraava vaihe prosessissa on se kartan teko. Tapoja on monta ja tyyli vapaa. Se voi olla pahville askarreltu kokoelma kuvista tai mindmovietyyppinen musalla varustettu esitys. Kartan teko siis tarkoittaa, että luodaan jokin konkreettinen käytettävä tuote. Sitä käyttäessäni se kertoo minulle itselleni, minun sanoin ja kuvin, toiveeni, haaveeni, tarpeeni, onneni ja haluni. Sellaisina kuin nyt osaan ne ilmaista. Ja jotta ne pysyvät tuoreena mielessä joka päivä ja koko ajan. Koska jo tuotteen valmistusprosessi virittää sitä suodatinta eli käytännössä ohjaa havainnointia. Tässä kohtaa olennaisin ohje on se, että kuvita se, mitä haluat. “Vähemmän töitä” ja “kiireestä pois” aktivoivat suodattamaan töitä ja kiirettä, joten toimivampi muotoilu olisi vaikka “leppostelua” ja “vapaa-aikaa”. Miten sen ja muut toiveensa kuvittaa, on kunkin oma juttu. Toivottavasti kuitenkin sait ajatuksesta kiinni.
Kolmas vaihe onkin sen kartan käyttö. Jos se on tehty parhain päin, niin se kutkuttelee aistejasi ja saa elämänilon poreilemaan tai ainakin toivon hetkeksi ylös päiväuniltaan. Se auttaa jaksamaan kun iso miksi on näkyvissä. Eli sitä kannattaa ja jopa tekee mieli kurkistella mahdollisimman usein. Siitäkin on nimittäin ihan faktaa olemassa, että pienetkin onnen hetket ja ilon pipanat vaikuttavat fysiologiaan. Ja se taas tekee höpökkiä. Usein ei voi – ainakaan nopealla aikavälillä – vaikuttaa siihen miten juuri nyt asiat on tai maailma makaa ja silti silloinkin voi vaikuttaa siihen, kuinka juuri nyt itse voin. Ja siinä joku omilla arvoilla ja itselle merkityksellisillä jutuilla täytetty muistutus – kuten aarrekartta – voi toimia. Se on itsessään melkoinen supervoima arkeen jos on käytössä työkalu, jolla voi muuttaa omaa tunnetilaansa. Ja sen lisäksi kartta tosiaan pitää toiveet ja tavoitteet tuoreena mielessä joka johtaa siihen että havainnoi enemmän haluamiaan asioita, koska suodatin. Mun mielestä aika win-win. Entä susta?
