Pömpeli unelmille
Hah. Oletko valmis jos toteutuukin se paras mahdollinen?
Mun aiempien vuosien hajuherneistutukset ovat kuihtuneet kituliaina seitinohuina ennen kukintaa. Odotukset olivat siis tänä vuonna inhorealistisella tasolla. Koska luin että kasvi (jos lähtee kasvuun) tarvitsee tukea, kävin ostamassa sellaisen kaksimetrisen pömpelin, mutta usko ei riittänyt sen asentamiseen. Se kun pitää laittaa paikoilleen jo silloin kun siemenet ovat vasta alkaneet itää. Jos siis on suorakylvänyt ja niinhän mä tein, koska aiempina vuosina esikasvattamalla taimet ovat ehtineet heittää henkensä jo paljon ennen keväisten aurinkokylpyjen aikaa.
Eli ruukussa oli terhakoita taimia. Askartelin pihalla sen massiivisen tukipömpelin kanssa ja tunsin itseni melko hölmöksi. En kehdannut asentaa sitä valtavaan ruukkuun, koska taimet olivat pieniä ja ajattelin että se näyttää ihan karseelta kun mulla kesän pystyssä tällainen tyhjä viritys, jossa on heinäkuussa kolme tuholaisten syömää soiroa. Kuten kävi edellisvuonna ruusupapujen kanssa. Joten vein pömpelin varastoon odottamaan viherpeukalon kehittymistä ja sen sijaan asentelin nättejä tukikeppejä ja niiden väliin lankoja. Ja tämä kertoo kaiken siitä minkä uskoin olevan mahdollista.
Kun heinäkuun lopussa palattiin lomareissulta, tajusin etten ollut valmistautunut onnistumisiin. Hajuherne oli messevä. Varret sormenpaksuisia ja tukikepit auttamatta liian vaatimattomia. Ne oli tehty piiperryksille ja tässä olisi kohta Jaakon taivaisiin kantava papu. Tai olisi ollut jos olisin häneen uskonut ja asentanut sen hemmetin pömpelin.
Ja niin huomasin pohtivani että onko mun elämän mittatikut nyt kalibroitu sen varalle että joku menisikin putkeen. Linjasto alkaisi vetää ja kauppa käydä. Tulisi onnistumisia. Menestystä peräti. Vai olenko tehnyt itselleni arjen piiperryskentän. Turvallisen ja nykyhetkeen sopivan, mutta sellaisen jossa unelmat eivät mahdu kasvamaan. Voinko sanoa rehellisesti tehneeni tulevaisuudelle tilaa ettei tartte heti repsottaa poikittain kuten kävi hajuherneelle jonka vahvaan tulevaisuuteen ei kylväjä uskonut. Tässä asiassa on pohtimista. Veikkaan että olen sortunut puuhasteluun. Miten sun unelmapuutarha voi tällä hetkellä?
