vaatteet tangolla

Vaatekaappi 2.0

Törmäsin netissä vaatekaupan mainokseen, jossa kehotettiin päivittämään vaatekaappi.

Koska nyt sattuneesta syystä olen tämän alkuvuoden viettänyt enemmän tai vähemmän pää vaatekaapissa tekemällä aiheeseen liittyvää verkkokurssia, huomasin että mulle tuli tarve ottaa kantaa tähän päivitysasiaan.

Mainoksesta jäi onnistuneesti sellainen vaikutelma että päivitys tarkoittaa uusien vaatteiden ostamista. Että hankitaan jotain uutta, lisätään ne edellisten joukkoon ja seuraavana päivänä elämä jatkuu kuten ennenkin. Osa vaatteista päätyy käyttöön ja osa saattaa unohtua ennenkuin pääsevät ulkoilemaan sitä ensimmäistäkään kertaa.

En sano etteikö päivitys olisi iloinen asia.
Onhan se. Useimmat vaatekaapit – omani mukaanlukien – kaipaavat pari kertaa vuodessa pientä päivitystä ihan jo siksi että vuodenaika vaihtuu. Nytkin monissa kodeissa kolistellaan henkareita ja kaivellaan laatikoita kevyempiä vermeitä etsien. Eli päivitetään, koska siitä on hyötyä.

Palaan kuitenkin tuohon ostamalla päivittämiseen. Kokemukseni mukaan aika monen vaatekaapissa on jo valmiina aineksia päivitykseen ilman ensimmäistäkään ostosta.
Sellainen lajittelemalla ja poistamalle onneen -päivitys.
Meillä on usein – niin elämässä kuin vaatekaapissakin – paljon enemmän vaatteita (=resursseja), vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia kuin muistammekaan. Ne vain piiloutuvat kaiken runsauden sekaan. Ja se runsaus voi näyttää hyvältä ja olla naamioituneena haluttavaan muotoon ”mulla on näin paljon kaikkea” vaikka todellisuudessa se helposti sekoittaa ja vie fokusta pois olennaisesta. Siitä mikä oikeasti toimii.

Lähes jokaisesta vaatekaapista jota olen saanut olla järjestämässä on löytynyt
vääränkokoisia vaatteita ja edellisen elämänvaiheen vaatteita. Ne kyllä ns tuovat kaappiin sisältöä, mutta samalla vievät huomion pois siitä mikä olisi juuri nyt puettavissa.

Koska meillä ihmisillä on sisäänrakennettuna taipumus hilloamiseen, irtipäästäminen vaatii enemmän tietoista ponnistelua kuin tavaran pitäminen. Siksi läpikäymistä ja valintojen tekemistä tekee mieli vältellä.
Ja silti se on usein se tehokkain tapa päivittää vaatekaappi. Ja myös edullisin.
Parhaassa tapauksessa siitä voi jopa tienata muutaman euron jos jaksaa ottaa pari kuvaa ja laittaa poistot myyntiin.
Kuitenkin paras anti siinä puuhassa on se että se tekee näkyväksi ja palauttaa mieleen sen, mitä sinulla jo on. Aiemmin mainitsemissani järjestellyissä kaapeissa on nimittäin aina löytynyt myös unohtuneita helmiä.

Ehdotan siis että kurkataan kaappiin ja otetaan ne käyttöön. Ja laitetaan eteenpäin se mikä ei enää tule kanssamme elämän seikkailuihin. Ja kun se työ on tehty ja sen myötä nykytilanne tuoreessa muistissa, myös mahdolliset ostokset osuvat paremmin maaliin.

Nyt menen katsomaan että oliko mulla niitä tennareita vai ei.

Similar Posts

  • Matkalla tavoitteeseen

    Loma oli tulossa, tiesin sen. En vain tiennyt tarkkaan koska ja mihin. Kreikka siinteli mielessä. Kaikista epävarmuustekijöistä huolimatta valmistauduin. Kävin läpi kesävaatteita, tilasin aurinkorasvaa ja jumppasin tietäen että treenitaukokin koittaa kohta. Toivoin ja jännitin, koitin tehdä parhaani että se toteutuisi. Töihin mennessä ja sieltä tullessa ajatukset olivat lomassa. Tein havainnon että se oli jotain mitä…

  • Systeemin lumoissa

    Rehellisyys itselle. Siinäpä pirullisen hankala laji. Kun kaikki on hiukan suhteellista. Että verrattuna mihin olen sitä tai tätä tai asiat on niin tai näin. Ja muuttuuko mielipide tai ajatus asiasta jos olen syönyt tai nukkunut hyvin. Ja entä jos kahdenkymmenen vuoden takaiseen ihmissuhdekonfliktiin saankin yhtäkkiä uuden tajunnanräjäyttävän näkökulman jonka johdosta alan epäillä ovatko muutkaan uskomukseni…

  • Tunteita ja tuoksuja

    Ei se ole kivaa, ainakaan aina. Ja kun se on tarpeeksi arkista niin välttämättä edes palkinto ei oikein lämmitä. Nimittäin järjestely. Vaikka työkseni sitä teen ja pidän kannustavia palopuheita aiheesta niin kyllä se joskus on vaan sillin ja etikantuoksua keittiössä. Siitä on luksotiikka kaukana. Eikä se pikkuhomma välttämättä edes taitu vartissa. Varsinkin jos edellisestä kerrasta…

  • SANOJEN TAIKAA

    On vissi ero siinä täytyykö tai onko pakko vai saako jotain tehdä. Se vaikuttaa sekä siihen tapahtuuko motivoitumista että siihen miltä asia ja tekeminen tuntuu. Mulla on sellainen helmasynti että sorrun viljemään yleistäviä ja ehdottomuuksia luovia sanoja aina tai koskaan. Ja varsinkin se koskaan tuppaa aina tulemaan bumerangina jotenkin takaisin.Olen jo elänyt niin monta ajastaikaa…

  • Millainen järjestely prosessina on?

    Joskus se on kuin sipulinkuorimista. Päällimmäinen kerros on ohuen ohut eikä siitä oikein edes saa kiinni. Kerroksia piisaa ja aina välillä turskahtaa kyyneleitä. Joskus taas alitajunta on asiaa jo niin pitkälle työstänyt ihmisen sitä lainkaan tiedostamatta, että siinä kohtaa kun varsinainen tavaratyö aloitetaan niin päätökset syntyy – tai pikemminkin tulevat ilmoille – nopeasti ja homma…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *