Matkalla tavoitteeseen
Loma oli tulossa, tiesin sen. En vain tiennyt tarkkaan koska ja mihin. Kreikka siinteli mielessä.
Kaikista epävarmuustekijöistä huolimatta valmistauduin. Kävin läpi kesävaatteita, tilasin aurinkorasvaa ja jumppasin tietäen että treenitaukokin koittaa kohta. Toivoin ja jännitin, koitin tehdä parhaani että se toteutuisi. Töihin mennessä ja sieltä tullessa ajatukset olivat lomassa. Tein havainnon että se oli jotain mitä pidin vääjäämättömänä. Siksi myös toiminta oli sen mukaista.
Näillä eväin sanotaan että lähes lajista huolimatta syntyy tulosta. Väistämättä, ellei suuri yllättäjä iske. Ja niinhän se on elämässä muutenkin. En voi tietää onko päiviä jäljellä tusina vai neljänkymmenen vuoden edestä. En saa varmuutta siitä onko tavoitteilla ja toiminnalla mahdollisuuksia. Silti niitä mielestäni on hyvä olla (jos ei sitten ole niitä ihmisiä joille kaikki on yhtä kivaa tai paskaa) jotta toiminnalla on suunta ja toimijalla motivaatio. Jos siis on ihminen joka motivoituu tavoitteista.
Mulla on monasti taipumus ehkä hiukan liiankin kanssa elää pää huomisessa ja ajatukset tulevissa. Kuin nykyhetki olisi vähemmän arvokas kuin se seuraava. Ajattelin että tässä on jotain tärkeää.
Vaikka ajatus on päämäärässä ja olen iloinen että sellainen on, koska silloin saan aikaiseksi ja asioita tapahtuu, niin on kuitenkin tärkeää pitää mielessä mikä tekee hyvää tänään. Mitä voin tehdä että juuri tänään olisi joko mahdollisimman hyvä päivä tai piirun verran parempi hetki. Koska en tiedä onko päiviä tusinaakaan.
Nyt on ja vain nyt on.
