Systeemin lumoissa
Rehellisyys itselle. Siinäpä pirullisen hankala laji. Kun kaikki on hiukan suhteellista. Että verrattuna mihin olen sitä tai tätä tai asiat on niin tai näin. Ja muuttuuko mielipide tai ajatus asiasta jos olen syönyt tai nukkunut hyvin. Ja entä jos kahdenkymmenen vuoden takaiseen ihmissuhdekonfliktiin saankin yhtäkkiä uuden tajunnanräjäyttävän näkökulman jonka johdosta alan epäillä ovatko muutkaan uskomukseni maailmasta millään muotoa faktaa. Sanoisin että melko varmasti tuskin. Eikä siinä mitään. Sellaista tämä on.
Silti voisi joskus tehdä terää hiukan reflektoida kynän ja paperin kanssa tekemisiään ja niitä tosiasioita varsinkin tilanteessa jossa haluaa aikaansaada jotain. Jotain muuta kuin se mikä automaattisesti jo tulee eli uni, nälkä ja pissahätä kauppajonossa.
Oletko joskus yrittänyt treenata tavoitteellisesti, sijoittaa tuottavasti, laihduttaa mukavasti tai vaikka raivata vaatekaappia? Olet ehkä etukäteen tutkinut vaihtoehtoja ja valinnut systeemin tai sitten vaan tiennyt että teen nyt näin ja ryhtynyt toimeen.
Jos olet kuten minä, olet myös joskus saattanut huomata, ettei lopputulos olekaan aivan odotuksien mukainen. Vaikka nyt vaatekaapin suhteen. Mielestäni noudatin järjestelyssä ohjeita. Olenhan ammattilainen ja lukenut kaikki aihetta sivuavat kirjat. How come lopputulos ei säkenöi iloa ensinkään?
No. Kun oikein rehellisesti asiaa tarkastelin, niin saatoin havaita etten noudattanut yhtä systeemiä vaan sekoitin kahta. Levitin kaikki kaapista ja muualta asunnosta löytämäni vaatteet sängylle sekä muualle makkariin eli konmaritin, jonka jälkeen huomasin voimieni ehtyvän ja vaihdoin kuin huomaamattani vartin voima -menetelmään. Tällä kombolla ei tullut valmista. Tuli vain pettymys, ennenkaikkea itseeni.
Sijoittamisessa olen aloittanut porrasstrategialla, kyllästynyt odottamaan sopivaa nousua tai laskua ja seuraavan kerran tehnyt peliliikkeitä fibonacceista innostuneena. Kyllä näinkin voi saada tuottoa, mutta aika stressaavalla tavalla.
Juoksuohjelmaa noudatin kaksi vuotta. Mielestäni orjallisesti. Oli se kivaa, kroppa oli täynnä endorfiineja ja toki hiukan askelkin kepeni. Silti tuntui siltä, että totisesti tuloksien näinkin määrätietoisen ja järjestelmällisen työn seurauksena olisi pitänyt olla paremmat. Papereita kriittisten lasien läpi tarkasteltuani huomasin, että harjoitusohjelmassa oli myös joka viikolle lihaskunto- ja lepopäiviä. Ne olin jättänyt väliin. Eikä se ollut systeemin vika, vaan oman toiminnan seurausta. Todellisuudessa en ollut tainnut oikein edes rekisteröidä niitä asiaan kuuluviksi, koska juoksuahan tässä treenattiin.
Ilman systeemiäkin voi ihan hyvin elää ja olla, en väitä toisin.
Sijoittaa voi ilman strategiaa. Juosta voi ihan vaan elämänilosta tai hyvän olon vuoksi ja kalsarit voi laittaa ylleen myös suoraan kuivausrummusta kulkematta lainkaan vaatehuoneen kautta.
Mutta varsinkin silloin kun käytettävissä olevat resurssit vaikkapa ajan ja energian suhteen ovat rajalliset, kannattaisi valita systeemi. Huolella. Kuunnella sijoitusvinkkejä siltä joka on massinsa tehnyt ja juoksujutut tyypiltä joka muistaa missä hänen lenkkarinsa ovat. Unohtaa käärmeöljykauppaat sekä se rakas oma pää. Se on hauska pulisija, mutta tuottaa paljon kukkua.
Tästä aiheesta on muuten muutama mainio kirjakin, joita haluan täten lämpimästi suositella: Ennakko-odotusten vaikutus / David Robson sekä Älä usko kaikkea mitä ajattelet / Joni Martiskainen (painos on loppu, mutta äänikirjaversio löytyy). Molemmat mielestäni asiasisällöstä huolimatta viihdyttävää luettavaa.
PS. Olen muuten juuri aloittanut uuden jutun uuden systeemin kanssa. Mulla on sen johdosta innostunut ja luottavainen olo. Uskon että valmista syntyy kun käytän aikani ja voimani sen tekemiseen mitä prosessin monasti toistanut taho sanoo toimivaksi menetelmäksi sen sijaan että uskoisin voivani keksiä kauniimmin pyörivän pyörän.